Verrattuna moniin muihin afrikkalaisiin kaupunkeihin, Bissau on rauhallinen pääkaupunki. Kaupungista puuttuu muiden pääkaupunkien kaoottinen kiire ja hälinä, mikä tarjoaa virkistävän ilmapiirin, jossa vierailijat voivat rentoutua ja kerätä voimia. Elämänrytmi on verkkainen, ja paikallisia näkee iltaisin enemmän juttelemassa kuisteillaan kuin yökerhoissa tai baareissa. Kaupungissa on myös vähän perinteisiä turistinähtävyyksiä, mutta Bissau kasvaa ja kehittyy jatkuvasti.
Sisällissota raastoi Guinea-Bissaua kesäkuusta 1998 toukokuuhun 1999, ja pääkaupunki on yhä toipumassa. Jatkuva muistutus sodasta on presidentinpalatsi, jonka aikoinaan tyylikäs uusklassinen arkkitehtuuri on nyt sirpaleiden reikiintämä ja jonka katto on pommitettu rikki. Vierailijat ovat nykyään tervetulleita kävelemään alueella, mutta palatsin sisätiloja kehotetaan välttämään, sillä lepakot ovat sen ainoita asukkaita.
Maa oli Portugalin siirtomaa ennen itsenäistymistään vuonna 1974 kymmenen vuotta kestäneen sodan jälkeen. Siirtomaavallan vaikutus näkyy yhä Bissau Velhossa, kaupungin vanhassa keskustassa. Nykyään pölyiset kadut ovat yleensä tyhjiä, mutta kävely alueen halki tarjoaa vierailijoille mielenkiintoisen välähdyksen Bissaun historiasta ja perinnöstä. Useimmat karkinväriset rakennukset ovat huonossa kunnossa, mutta niissä on helppo kuvitella elämän vilinää siirtomaa-ajalta.
Heti Portugalilaiskorttelin takana sijaitsee Fortaleza d'Amura, linnoitus, joka vartioi nykyään värikästä, Välimeren tyylisillä rakennuksilla täytettyä kaupunginosaa. Guinean armeija käyttää linnoitusta edelleen, ja sen pitäisi olla vierailijoilta suljettu, mutta ystävystyminen vartijoiden kanssa voi usein mahdollistaa kurkistuksen vaikuttavien kivimuurien sisäpuolelle.
Pääkaupungin eloisin nähtävyys on Porto Pidjiguiti, vilkas satama, jonne kalastajat tuovat yhä päivän saaliin ja jossa pelikaanit liitävät hiekkaisen rannikon yllä. Satamalla on myös suuri historiallinen merkitys. Siellä poliisi tappoi lakkoilevia satamatyöläisiä vuonna 1959, mikä sytytti vastarintaliikkeen Portugalia vastaan. Satamassa seisoo verilöylyn muistoksi valtavan mustan nyrkin muotoinen monumentti.
Kaupungin päämarkkina, Mercado de Bandim, on myös vierailun arvoinen. Olkikattoiset majat kätkevät sisäänsä kaikenlaisia aarteita, kuten puukaiverruksia, käsinkudottuja tekstiilejä ja cashewpähkinöitä. Vilkas ilmapiiri on erinomainen paikka uppoutua paikalliseen kulttuuriin ja tehdä hyviä löytöjä matkamuistoiksi.
Monia maan käsitöitä on esillä myös kansatieteellisessä museossa (National Ethnographic Museum). Pientä puunaamioiden, korien ja patsaiden kokoelmaa pääsee katsomaan vain aamuisin, mutta aikainen herääminen kannattaa, ja ystävällinen henkilökunta selittää mielellään kunkin esineen taustalla olevat perinteiset henkiset uskomukset.
Kaupungissa on yllättävän paljon hyviä ravintoloita, joissa tarjoillaan kaikkea perinteisistä aterioista belgialaisiin vohveleihin ja pizzaan. Herkullisen aterian löytää yleensä alle 10 € hintaan, ja monissa ravintoloissa on sisäpihoja tai terasseja ulkona ruokailua varten. Yökerho- ja baaritarjonta on vielä kehittymässä, mutta on olemassa muutamia paikkoja, joissa voi tanssia läpi yön tai pelata biljardia paikallisten kanssa. Kulttuuripitoisempaa iltaa varten kannattaa vierailla ranskalaisessa tai portugalilaisessa kulttuurikeskuksessa. Keskukset järjestävät usein iltaisin ilmaisia konsertteja, elokuvia ja luentoja.